Syitä ja selviytymiskeinoja korkeakoululaisten yksinäisyyteen

Miltä yksinäisyys tuntuu? Miksi toinen on yksinäinen tilanteessa, jossa toinen taas ei? Millaisia keinoja on taistella yksinäisyyttä vastaan? Yksinäisyys on subjektiivinen kokemus ja se voi näyttäytyö ewri muodoissa. Se voi olla yksilön itsensä valinta tai tilanne johon yksilö on tahtomattaan ajautunut. Yksinäisyys voidaan kokea joko epämiellyttävänä tai toivottavana. (Achte & Tuulio-Henriksson, 1984, 9.) Epämiellyttävänä koettuun yksinäisyyteen liittyy monia negatiivisia tunteita, kuten ahdistuneisuutta, toivottomuutta, pelkoa, surua, merkityksettömyyden ja hylätyksi tulemisen tunteita ja jopa häpeää. Yksilö voi kokea myös vihaa ja katkeruutta maailmaa ja toisia kohtaan. Itse valitusta yksinäisyydestä puhuttaessa tarkoitetaan usein yksin olemista, joka koetaan positiivisena. Vapaaehtoisuus ja halu olla yksin ovat yksinäisyyden ja yksin olon erottavia tekijöitä (Harinen, 2008, 91.) Yksin oleminen voidaan nähdä myös voimavarana ja se on osittain välttämätöntä yksilön itsetutkiskelun ja minän kehityksen kannalta. Yksin olemisella on lisäksi merkittävä kehitystehtävä yksilöllistymisprosessissa. (Kangasniemi 2008, 232.)

Vaikka yksinolo voidaan kokea myönteisenä, on yksinäisyys useimmiten tila, josta pyritään pääsemään eroon. Sari Viitaniemi (2011) on tutkinut korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyyteen johtaneita syitä ja selviytymiskeinoja. Tutkimuksessaan Viitaniemi perehtyi Nyyti Ry:n yksinäisyys-nettiryhmän kirjoituksiin, johon osallistui useita korkeakouluopiskelijoita eri aloilta. Tutkimuksen mukaan yksinäisyyden taustalla vaikuttaa usein sekä sisäisiä, että ulkoisia tekijöitä, jotka ovat johtaneet yksinäisyyden kokemukseen. Sisäisistä syistä yksilön ominaispiirteet, kuten ujous ja arkuus, voivat vaikuttaa yksilön sosiaalisuuteen vähentäen kontaktin ottamista toisiin. Myös heikko itsetunto, vääristynyt minäkuva tai masennus voivat johtaa sosiaalisen kanssakäymisen ongelmiin ja yksinäisyyteen.

Ulkoisista tekijöistä suurimpana syynä oli tärkeän ihmissuhteen katkeaminen, esimerkiksi läheisen ystävän muuttaminen toiselle paikkakunnalle. Myös ihmissuhteen päättyminen, kuten parisuhteen päättyminen, johtaa usein yksinäisyyden kokemuksiin. Ulkoisiksi syiksi tutkimuksessa mainittiin lisäksi koulukiusaaminen, sekä korkeakoulun ominaispiirteet, kuten opetuksen muoto, joka koettiin usein yksinäisyyttä ylläpitäväksi. Myös tyypillinen opiskelijakulttuuri, jossa tapahtumissa nautitaan alkoholia, saattavat eristää sellaiset opiskelijat porukasta, jotka eivät alkoholia juo. (Viitaniemi 2011, 81-85)

Yksinäisyyden lievittämiseen ja siitä selviytymiseen Viitaniemi (2011) summaa ratkaisuksi sosiaalisen kontaktin lisäämisen, sekä itsetutkiskelun tärkeyden. Myös hetkellisen helpotuksen keinot, kuten harrastukset ja itsensä kiireisenä pitäminen, voivat olla akuuttiapu yksinäisyyteen. Viitaniemi kuitenkin muistuttaa, että yksinäisyyttä voidaan kokea siitäkin huolimatta, että ympärillä on rikas sosiaalinen verkosto. Yksinäisyydessä on ennen kaikkea kysymys siitä, miten yksinäisyys koetaan ja miltä se tuntuu. Heikon itsetunnon tai vääristyneen minäkäsityksen tunnistaminen voi olla avainasemassa yksinäisyydestä selviytymisessä, ei pelkästään uusien sosiaalisten suhteiden luomisessa. 

-Namppa

Lähteet:

Achte, K. & Hendrikkson, A. (1984) Yksinäisyys. Teoksessa: K. Achte & K. Kuusi (toim.) Yksinäisyys. Helsinki: Otava, 9-23.

Harinen, P. (2008) Hyvä, paha yksinäisyys. Itsellisyys, yksinäisyys ja ystävyys myöhäisnuoruudessa. Teoksessa M. Autio, K. Eräranta & S. Myllyniemi (toim.) Polarisoituva nuoruus? Nuorten elinolot-vuosikirja, 83-94.

Kangasniemi, J. (2008) Yksinäisyyden avainkomponentit Yleisradion tekstitelevision nuorten palstan kirjoituksissa. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä studies in humanities. Väitöskirja.

Viitaniemi, S. (2011) Yliopisto-opiskelijoiden kokema yksinäisyys – Tarkastelun kohteena Nyyti Ry:n yksinäisyys –nettiryhmään kirjoitetut viestit. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden yksikkö. Pro gradu –tutkielma.